Välillä tulee yllätyksenä huomata, että japanilaisetkin ovat oikeita ihmisiä, joilla on oikeita ongelmia ja oikeita tunteita siinä missä kotosuomalaisillakin. En tiedä olenko yksin ilmiön kanssa, mutta harvemmin tulee aktiivisesti ajateltua omalta kannalta katsottuna ulkomaalaisten elämää kovin kokonaisvaltaisesti. Konteksti puuttu. Ei osaa kuvitella minkälaisessa yhteiskunnassa ihminen on kasvanut, käynyt koulun, seurustellut, hakenut töitä, ollut töissä ja työttömänä. Ei ainakaan ennen kuin on vähän tutustunut läheisemmin kyseisen maan ja yhteiskunnan ihmisiin. Enkä minäkään nyt kovin laajaa kuvaa ole vielä voinut saada Japanista tai japanilaisten keskimääräisestä elämänkaaresta, mutta se mikä aina välillä onnistun ontuvan japanini avustamana ymmärtämään, yllättää ja herättää monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Haluaisinko joskus asua täällä? Opiskella enemmän tai työskennellä täällä? Miten minun pitäisi ulkomaalaisena suhtautua täällä oleviin ilmiöihin, kuten ihmissuhteisiin tai työmoraaliin? En tiedä.
Työskentelystä suomalaisille ehkä mielenkiintoinen havainto. Hyvin yleinen käytäntö tuntuu olevan ”service overtime”, eli palvelusylityö. Käytännössä ylityö ilman palkkaa. Edes normaalia tuntipalkkaa ei saa. Ja vaikka sitä ei ole kirjoitettu työsopimukseen, käytännössä se on pakollista. Ellei halua olla ensimmäisenä ulospotkittavien listalla kun kuluista aletaan säästää. Olen kuullut useammin kuin kerran, että ”japanilainen mies on naimissa työnsä, ei vaimonsa kanssa”. Vähän ajateltavaa jos joskus haluaisin täällä työskenellä.
Huomenna on tiedossa luokkaretki kalkkikiviluolastoon ympäristökemian merkeissä. Opettaja ja kolme oppilasta. Menemme Shinkansen-luotijunalla ja koulu maksaa viulut. Jälkeenpäin täytyy pitää kymmenen minuutin esitelmä, mutta eiköhän se sen arvoista ole.
No comments:
Post a Comment