Ajatuksia

Vaihdetaanpas kieli suomeksi. Rupesin miettimään tämän blogin kohdeyleisöä ja huomasin, että suurin osa taitaa olla suomea osaavia. Ja joista osa edelleen on englantia taitamattomia. Ja ehkä ajatusteni ilmaiseminen onnistuu kuitenkin hieman paremmin suomeksi, vaikka toisin aluksi ajattelinkin.

Välillä tulee yllätyksenä huomata, että japanilaisetkin ovat oikeita ihmisiä, joilla on oikeita ongelmia ja oikeita tunteita siinä missä kotosuomalaisillakin. En tiedä olenko yksin ilmiön kanssa, mutta harvemmin tulee aktiivisesti ajateltua omalta kannalta katsottuna ulkomaalaisten elämää kovin kokonaisvaltaisesti. Konteksti puuttu. Ei osaa kuvitella minkälaisessa yhteiskunnassa ihminen on kasvanut, käynyt koulun, seurustellut, hakenut töitä, ollut töissä ja työttömänä. Ei ainakaan ennen kuin on vähän tutustunut läheisemmin kyseisen maan ja yhteiskunnan ihmisiin. Enkä minäkään nyt kovin laajaa kuvaa ole vielä voinut saada Japanista tai japanilaisten keskimääräisestä elämänkaaresta, mutta se mikä aina välillä onnistun ontuvan japanini avustamana ymmärtämään, yllättää ja herättää monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Haluaisinko joskus asua täällä? Opiskella enemmän tai työskennellä täällä? Miten minun pitäisi ulkomaalaisena suhtautua täällä oleviin ilmiöihin, kuten ihmissuhteisiin tai työmoraaliin? En tiedä.

Työskentelystä suomalaisille ehkä mielenkiintoinen havainto. Hyvin yleinen käytäntö tuntuu olevan ”service overtime”, eli palvelusylityö. Käytännössä ylityö ilman palkkaa. Edes normaalia tuntipalkkaa ei saa. Ja vaikka sitä ei ole kirjoitettu työsopimukseen, käytännössä se on pakollista. Ellei halua olla ensimmäisenä ulospotkittavien listalla kun kuluista aletaan säästää. Olen kuullut useammin kuin kerran, että ”japanilainen mies on naimissa työnsä, ei vaimonsa kanssa”. Vähän ajateltavaa jos joskus haluaisin täällä työskenellä.

Huomenna on tiedossa luokkaretki kalkkikiviluolastoon ympäristökemian merkeissä. Opettaja ja kolme oppilasta. Menemme Shinkansen-luotijunalla ja koulu maksaa viulut. Jälkeenpäin täytyy pitää kymmenen minuutin esitelmä, mutta eiköhän se sen arvoista ole.

Yoshiura Crab Festival

As a part of our exchange program, we were suggested (rather strongly) to join to a trip to a small town nearby called Yoshiura (吉浦) to watch the annual Crab Festival. It sounded a bit odd and hearing on the way there in the bus that some of the locals dress up as demons and beat bystanders with bamboo sticks didn’t really help that feeling. The scenery on the way was amazing though and since I hadn’t ever been to a traditional Japanese festival before, so even the prospect of getting a little beating didn’t really bother me too much.

Even though to me Yoshiura seemed like a moderately sized small town located about an hour out of Higashi-Hiroshima, nobody seems to have heard of it. And it seemed like they don’t get that many foreign visitors, we got a lot of looks from almost everyone and giggles from small children. It was benign though, so I didn’t mind at all.

 

The whole idea behind the Crab Festival is the celebration of the years harvests. Each district of Yoshiura would have their own portable shrine, corresponding to the main source of income they had. The districts responsible for fishing have a ship, the districts responsible for making sake have large barrels of sake. The shrines are then brought up the stairs to the larger shrine and then brought back down later, accompanied by a lot of noise and music. The volume of the event was perhaps one of the more surprising parts.

Here are some more pictures, enjoy!